Olen hengissä!

Anteeks! Viimisestä postauksesta on kulunu ihan älyttömästi aikaa. En oo vaa jostain syystä kerenny postaamaan ja ei oikein ole ollut mitään aihetta mistä olisin postannu.

Haluaisin vaan ilmottaa, että hengissä ollaan, vaikka olen pitänyt vähän tälläistä hiljaiseloa.

Koitan nyt taas parantaa tapani ja postailla enemmän :)

"Paluu arkeen oli edessä"

Nyt on kahden viikon loma lusittuna ja tänään alkaa arki iltavuoron merkeissä. Toisaalta ihan mukavakin palata taas sorvin ääreen, mutta olisin miä kyllä lomallakin viihtynyt. Nyt on siis lomaa vietetty kolme viikkoa ja viimisen viikon pidän elo-syyskuun vaihteessa.

Kaksi viikkoa meni tosi nopeessti. Eka ajattelin että kerkeen tekemään sinä aikana vaikka mitä, mutta loppu peleissä se meni nopsaan. Kerkesin kummiskin käymään Ikeassa ja hyvän ystävän isovanhemmilla Helsingissä, kampaajalla, alennusmyynneissä ja viime viikonloppuna olleilla Pioneerifestareilla. Nii ehdinhän miä myös olemaan kavereiden kanssa ja kahvittelemaan niitten kanssa kaikessa rauhassa.

Perjantaina on meijän mummun ja vaarin hopeahääpäivä. Samana päivänä mulla on vapaa päivä niin siellä varmaan tulee käytyä. Ja olisin miä varmaan ehkä muutenki menny käymää, jollen samana päivänä niin jonain lähipäivänä.

Juhannus

Ah, tuo yötön yö, jolloin iloliemi virtaa ja sauna lämpeää. Voisiko olla mahtavampaa tapaa viettää keskikesän juhlaa?

Kaikilla on tapansa viettää juhannusta, mutta kliseistähän on, että tuolloin alkomahooli virtaa, laulu raikaa, ihmiset ovat iloisia, grilliruoat, saunat lämpiää ja kokot palaa. Surullista, mutta totta, joka vuosi niitä hukkuneitakin on.

Täysi-ikäistyttyäni juhannuksena on ollut tärkeintä sauna, juomingit, grilliherkut, kokko ja parhaitten ihmisten seura.

Viime juhannuksena (2014) oli ihan perinteinen juhannussää. Vettä satoi ja oli kylmä. Mutta illan vaihtuessa yöksi sää selkeni ja aurinko rupesi paistamaan.

Juhannus, tuo kaikkien rakastama keskikesän juhla!

En ymmärrä mihin tää koko alkukesä olis hujennut. Ylihuomenna eli perjantaina on jo juhannusaatto. Meijän vaari on aina sanonu, että juhannuksen jälkeen on kesä ohi. Mut näin ei onneksi ole.

Perjantaina olis yhdet juhannuspippalot joihin pitäis osallistua. Huomenna pitäis mennä ostamaa vähän ruokatarpeita ja sitte pitäis koristella. Nimittäin olen perjantaina aamupäivän töissä nii en sillon kerkee mitää koristelemaa ku vieraatkin tulee jo klo 14 alkaen.

Meinasin myös että kerron vähän suomalaisista juhannusperinteistä ja siitä että mitä ne mulle merkitsee.

Juhannuskokkoja poltetaan vesistöjen, esimerkiksi järven, joen tai meren, rannoilla ja aukeitten paikkojen laitamilla.

Itse olen nähnyt kokkoja järvien ja joen rannoilla. Eräänä vuonna olen nähnyt myös pellon laidassa kun käytiin juhannusaattoiltana ajelulla. Viime vuonna käytiin tuossa kylällä katsomassa juhannuskokkoa.

En ole vielä varma, että onnistuuko tänä vuonna juhannuskokon teko. Toivottavasti. Jos ei onnistu niin täytyy katsoa, josko lähtisi kylälle taas katsomaan kokkoa.

Juhannuksena suosituimpia tai tunnetuimpia taikoja ovat olleet erilaiset lemmentaiat.

Meillä on ollut tapana kerätä sietsemän erilaista kasvia ja kukkasta juhannusyönä tyynyn alle, jolloin unessa voi nähdä tulevan puolison. Muistaakseni en ole ikinä nähnyt, mutta aina on hauska kokeille, josko näkisi :)

Juhannuksena tapana on koristella juhlapaikka koivuin ja kukkasin.

Huomenna olis tarkotus mennä keräämään kukkasia maljakoihin ja hakemaan koivuja. Ainoa ongelma mahtaa olla se, että kuinka paljon niitä tarvitaan.

Tuossa on muutamia juhannustapoja, mutta niitä löytyy vaikka kuinka paljon netin syövereistä, jos haluaa lisää tutkiskella.

Talkoot jossa juorutaan enemmän eikä keskitytä olennaiseen

Kohta puoliin pitäis ystäväni tulla meille, koska meijän olis tarkotus ruveta tekemään ens viikolla oleville 50v-synttäreille yksiä kylttejä. Me ollaa sellasii juoruämmiä että sitte ku myö päästään vauhtiin niin loppua ei näy. Joskus saatetaa ihan vallan villiintyä niin että myö unohdetaan kokoaan olennainen.

Meijän olis ollut tarkotus tehdä tienvarteen kylttejä, että vieraat osaa tulla niille synttäreille. Mutta. Äsken rupesin Googlettamaan, että onko niihin opastekyltteihin jotain rajotuksia, että mihin ja miten ne saadaan laittaa. ELY-keskuksen sivuilla luki, että niihin pitäis joku lupa hakea ja siihen käsittelyyn pitäisi varata kaks viikkoo aikaa. Synttärit on viikon päästä lauantaina. Toisin sanoen, koko kyltti homma meni plörinäks. Voi mummo. En paremmin sano,

Noo, täytyy sitte kehitellä jotain muuta maalista ja laudoista mitkä on jo hankittu valmiiksi. Mutta eiköhän me jotain keksitä. Toivottavasti.

Homma hanskassa, hanskat hukassa

Niin kuin aikaisemminkin olen sanonu, huhtikuussa on tiedossa yhdet 50v bileet ja miä järjestän niitä mun läheisimmän ystävän kanssa.

Tänää olis tarkotus jatkaa synttäriaskarteluiden tekoa. Muutama paikkakortti ja lasintunnistin on tekemättä. Ohjelmasta pitäisi päättää ja vielä pitäisi tarkentaa synttäriviikonlopun aikataulua. Mutta eiköhän tää tästä helpota. Viimeistään sitten kun synttärit on ohi ja sunnuntaina siivottu puol kuolleina kun ei ole kerennyt nukkua kunnolla koko viikonloppuna.

Minust tuntuu, että minuu stressaa ihan sikana noi synttärit. En ymmärrä minkä takia, kun mun ei sentään tarvi yksin niitä järjestää. Jos pitäis nii ei siitä tulis yhtään mitään. Mehän ollaan nyt sitä paitsi voiton puolella. Täytekakut ja osa lihapullista on pakkasessa. Askartelussa on vielä muutama hassu juttu tekemättä.

En ole varma, että olenko sanonut missään vaiheessa, että ko. synttärit on naamiaiset. Miä vihdoinkin päätin, kun katoin eilen illalla Tähdet, tähdet -ohjelmaa, että pukeudun synttäreille cowboy tyylisesti. Nyt ei sitäkään ei tarvitse miettiä että miten tai miksi pukeudun. Ainoastaan, että mistä löydän sopivan ja minuu miellyttävän ruudullisen flanellipaidan. Ja sitten tietysti jotkut bootsit tai jotkut. Farkut löytyy, stetson(<- ei varmaan ole kirjoitettu oikein) löytyy.

Lupasin, olikohan se ensimmäisessä postauksessa, että yritän laittaa mahdollisimman paljon kuvia tänne blogiin. En ole laittanut sitä ensimmäistäkään. Mutta nyt voin vaikka käsi sydämellä luvata, että viimeistään niitten synttäreiden jälkeen tulee kuvia.

Vuosisadan megabileet tiedossa

Tässä tää viimeiset kaksi kuukautta aina huhtikuun puoleen väliin asti tulee olemaan aika hektiset, nimittäin parhaan ystäväni äiti täyttää huhtikuussa 50 ja ollaan päätetty, että pidämme hälle yllätyssynttärit.

Suunnittelu ollaan aloitettu jo viime huhtikuussa, kun tuli jotain puhetta synttäreistä ja siitä että ko. päivänsankari täyttää huhtikuussa 2015 50v.

Jossain vaiheessa tuntu, että ei meillä oo juhlavalmisteluiden kanssa mitään kiirettä, kyllä me keretään. Mutta nyt alkaa tuntumaan siltä, että pikkuhiljaa rupee tulemaan kiire. Kutsut pitäis saada laitettua postiin, muutama paikkakortti pitäis tehdä, lasintunnistimet, täytekakun pohjat yms. yms. Meinaa ressii pukata.

Ja tietenkin se lahja. Laitettiin kutsuun, että lahjaksi jokin yhteinen muisto. Päätin tämän ystäväni kanssa että hankitaan/ostetaan päivänsankarille yhteinen synttärilahja ja sellanen että siinä olis hyödyllistä ja ei niin hyödyllistä. Mulla ja tällä päivänsankarilla on ollut joskus puhetta unileluista ja nalleista. Päivänsankari on sanonut, että hällä ei ole ikinä ollut uninallea niin päätettiin ystäväni kanssa ostaa ainakin se nalle ja sitten jotakin muuta. Pitäis vissii se korttikin tehdä.

Tästä täytyy vissiin täytyy suunnata juhlavalmisteluihin ja ruveta miettimään, että mistä kohdasta aloittaisi, että saisi kaikki ajallaan tehtyä. Mutta eiköhän näistä tule sellaiset vuosisadan megabileet.

Fiilistely, parhainta lääkettä!

Mun mielestä fiilistely on aivan ihanaa.  Yksi tapa on laittaa Youtubesta tai Spotifysta tai mistä nyt ikinä kuunteleekaan musiikkia, musiikit täysille ja rupeaa fiilistelemään. Tai pystyyhän sitä paljon muullakin tavalla fiilistelemään.

Ite ainakin pystyn muutaman biisin tahtiin fiilistelemään mennyttä kesää tai jotain tiettyä tapahtumaa. Sellaisia muun muassa on:
Kaija Koo - Supernaiset
Serkun häissä kesällä 2014 bailattiin Kaijan tahdissa ihan hulluna. Tuuminkin siinä meijän tädille, että jos joka ilta vetäis samaan tahtiin niin siinä mahtuis ties kuinka pieneen mekkoon.
Klamydia - Pienen pojan elämää
Erään tuttavan / sukulaisen kanssa jorattiin Pioneerifestareille Klamydian tahdissa. Oli kyllä niin mahtava festarireissu, että pois alta.
Elastinen - Naurava kulkuri
Parhaimman ystävän tupareissa laitettiin nupit kaakkoon ja ruvettiin kuuntelemaan.

Toinen hyvä tapa on fiilistellä kuvien ääressä. Ite pyrin mahdollisimman usein kantamaan kameraa mukana ja räpsimään kuvia. Tietysti kohtuuden rajoissa. Ja olen yrittäny omalta osaltani herättää henkiin paperikuvia. Olen muun muassa kummitytön ristiäisistä ja serkun häistä teettänyt kuvia. Niitä on sitte ihana lapsenlapsille näyttää. Tai sitten ottaa valokuvakansion kouraan ja rupeaa fiilistelemään lapsuuden huolettomuutta ja vapautta.