Maatalous kunniaan!

Tämän päivän polttavana puheenaiheena on ollut Helsingissä, Senaatintorilla järjestetty traktorimarssi. Kyllä, luit oikein. Meiltäkin oli iskä siellä. Tosin hän ei ollut traktorilla vaan linja-auton kyydillä. Pääasia että paikalle pääsi.

Kirjoitan tästä aiheesta sen takia, että olen maatalontytär ja asia koskettaa minua ja on lähellä sydäntä.

Mikään ei v*tuta enempää kuin se, että viljelijöille ja maito-/lihatilallisille ei makseta tukia kuin nimeksi. He tekevät käytännössä kellon ympäri ja ympäri vuoden töitä sen eteen, että kaupunkilaiset saisivat hakea ruokansa kaupasta. Ja tästä hyvästä ruoantuottajat eivät saa kohtuullista korvausta.

Otetaan esimerkki. Ruisleipä maksaa kaupassa 1 € (todellisuudessa enemmän). Ennen kauppojen halpuutuksia tuottaja sai hinnasta 4 % voittoa. Nyt halpuutuksien jälkeen tuottajat saavat 3 % leivän hinnasta. Toisin sanoen tuottajat saivat euron leivästä 4 senttiä ja nyt ne saavat 3 senttiä. Silläkö pitäisi saada perheelle leipä pöytään ja kalusto plus muut kustannukset maksettua? P*skat sanon minä. Eihän sillä rahalla pärjää.

EU-virkailijat ja päättäjät ketkä ovat mielestänsä näissä asioissa oikeassa voisivat muuttaa vuodeksi asumaan maalle. He voisivat tehdä kellon ympäri tehdä töitä. Rahaa heillä olisi saman verran käytettävänä kuin ruoantuottajilla nyt. Sen jälkeen voitaisiin ottaa tukiasiat uudestaan käsittelyyn ja miettiä, että mitä tehtäisiin.

Pyydän anteeksi rumaa kielenkäyttöäni, mutta ottaa vaan niin paljon kupoliin. Tuossa oli asia lyhyesti ja ytimekkäästi. Jos rupeisin oikein syventymään aiheeseen tästä tulis sellanen 10 kilometrin pituinen postaus ja kukaan ei jaksais lukee sitä.

Kiitos, nam, näkemiin. Ens kerralla jatketaan sitten uusilla aiheilla :)

Vajaa puol vuotta taukoa, huuuups!

Anteeks, täs on ollu kauheen pitkä tauko etten oo kirjottanu tänne mitään. Aika on menny ku siivillä. Tässä ajassa on tapahtunu vaikka ja mitä.

Joulu tuli ja meni. Olin ilmeisesti ollu kiltti kun sain lahjoja ja joulupukki (<- huom: oon 22v :)) kävi. Meillä oli jouluaattona iskän sisaruksia käymässä ja isosisko tuli Jyväskylästä miekkosensa kanssa kyläilemään. Syötiin hyvin, joulupukki kävi, saunottiin ja valvottiin pitkään.

Uusi Vuosi on sitten tarina erikseen. Voi yhden kerran niitä bileitä. Välillä mietin, että olinko ikäistäni vanhemmassa seurassa (<- olin seurueessa toiseksi nuorin) vai olinko eksynyt johonki teini-ikäisten bileisiin. Minusta oltiin mustasukkaisia, koska olin jutellut "2 min liian pitkään" yhen mun hyvän kaverin kanssa kahdestaan. Toinen lyö nyrkillä täysii johonkin huuskan ikkunaan, koska sitä kuulemma vitutti niin paljon. Nätti käsi tuli etten sanois. Yhdet rupee tappelemaan jostain jonnin joutavasta. Yhdelle meinataan soittaa ambulanssi. Ja minä sitten rupeen lohduttamaan yhtä kaveriani erinäisistä syistä johtuen. Melkein unohdin, yks kaveri selitti 100 kertaa, kuinka hän ei ole kahteen kuukauteen vetänyt perseitä olalle ja että rakkaus on henkinen itsemurha. Täytyy kyllä sanoa, että mulla ei ikinä ole ollut näin tapahtuma rikasta vuoden vaihdetta. Kun läksin kyseisiin bileisiin niin ajattelin, että lähden melkein heti puolen yön jälkeen kotiin, mutta sitte kello olikin 5.27, kun taksi kaartoi meijän pihaan ja miä pääsin kotiin. Huh huh sanon minä.

Perjantaina 19.2.2016 oltiin Elimäen lukiolla Wanhojen tansseissa. Siellä oli ihania mekkoja, kauniita daameja ja komeita herrasmiehiä tanssimassa. Voi kuinka suloista on aina katsoa kuinka nuoret osaavat niin hyvin tanssia. Näiden tanssien harjoittelemiseen oli kuulunut ihan varmasti muutama hikipisara.

Eli siis kaikenlaista on tapahtunut, Kerron sitten seuraavassa postauksessa lisää, ettei tästä tule kauhean pitkää romaania, kun mulla välillä tuppaa mennä jutut asiasta kukkaruukkuun tai siihen kukkaruukun viereen.